Mitäpä sitä ihminen muutakaan haluaisi tehdä lauantaiaamuna kuudelta, kun nousta ylös ja lähteä agikisoihin? Johanna oli startannut jo aikaisemmin hakemaan valttikortti Siiriä saarelta kyytiin. Samaan aikaan allekirjoittanut kömpi ylös petistä ja hipsutteli lasta herättämättä vaatetta päälle ja vähän (illalla valmiiksi laitettua) aamiaista huiviin. Sopivasti ehdin portille aamuvarhaisesta linnunlaulusta nauttimaan, kun Johanna kurvasi minua hakemaan. Ja ei muuta kuin kokka kohti Lohjaa, Heinlahden kautta mistä haettiin kyytiin valttikortti nro 2 eli Risto-Raakkel. Lisäksi matkassa olivat Peetu-Petteri, sekä kisamaskotti Molly.

Sää oli mitä kaunein ja kevät oli koittanut selvästi tienvarsille. Mikäs oli kuivaa ja aurinkoista motaria huristellessa, juoruillessa ja hyviä eväitä popsiessa! Kisapaikaksihan valikoitui alunperin Lohja siksi, että kaksi viikkoa aiemmin oli vielä melkein metri lunta maassa. Siinäpä ei tarvinnut kauaa puntaroida, kun mietimme lähdemmekö hallikisoihin Lohjalle vai ulkokentälle Mikkeliin. Matkaahan molempiin kohteisiin on kutakuinkin saman verran, Lohjalle vieläpä tosiaan moottoritietä lähes koko matka. Ja täytyy sanoa, että lämpimästi voin suositella Lohjan hienoa hallia muillekin! Matka-aika kohteeseen oli kesärajoituksilla kehä ykkösen kautta tasan puolitoista tuntia ja perillä odotti tilava, siisti, valoisa ja lämmin halli, jossa oli aivan upea keinonurmipohja. Hallin ympäristössä oli mukavaa metsäistä maastoa missä verrytellä ja parkkitilaa ihan vieressä runsaasti. Kisajärjestelyt sujuivat ongelmitta, joskin meidän makuumme aikataulu oli melko verkkainen ja odottelua jäi välillä ehkä turhaankin. Onneksi oli mukavaa juttuseuraa matkassa.

Paikan päälle päästyämme meillä oli mukavasti aikaa käydä ensin ilmoittautumassa (ja hakemassa upeat "hippohiihto" - numeroliivimme) ja katsastamassa rakenteilla oleva mini1 rata. Sitten koko sekalainen seurakunta autosta ja jaloittelemaan. Naureskeltiin siinä, että on meillä melkoinen joukkue. Muilla kun tuppaa olemaan hienosti vaan yhtä rotua, niin meillä on koiraa joka säkäryhmään ja jos jonkunlaista menijää... ;)

Ensimmäisenä vuorossa oli cockeri Siiri, joka siis on Johannan lainapeli. Yhteisiä treenejä ei ihan kamalasti vielä ole takana ja kisakokemusta Siirillä vielä vähemmän. Moisessa hallissa se ei ollut tainnut olla ainakaan aksaamassa ikinä. Ensimmäinen rata menikin vähän ihmetellessä ja haahuillessa. Tuloksena hyl, mutta radalla oli paljon paljon hyvääkin. Koska kisat käytiin järjestyksessä mini1, medi1, mini1, medi1, maksi1, maksi1, oli seuraavakin koitos vielä Siirin heiniä. Johanna korjasi edellisen radan ohjausta hienosti ja tulosta alkoi syntyä - jopa niin paljon, että pääsivät Siirin kanssa palkinnoille!

Kuuluttajakin kehaisi, että "Kannatti Kotkasta asti tulla!". Siirin radat täällä.

Sitten olikin hieman taukoa kun rataa muunnettiin makseille - ja hienoiseksi yllätykseksemme maksien rata ei ollutkaan aivan sama kuin minien ja medien! Kävimme uudella kävelyllä lämpimässä kevätsäässä ja sitten olikin Ricon vuoro. Ja jo oli aikakin olla, ainakin Ricon mielestä, se kun oli omaa vuoroaan odottanut *lääh lääh lääh* malttamattomana jo aamuseitsemästä asti ja puoli Lohjaa varmasti oli kuullut, mitä mieltä Rico oli siitä, että se joutui jäämään autoon odottamaan kun Siiri pääsi aksaamaan.... ;) Ensimmäiseltä radalta saimme heti alusta kiellon kun tein pienen hätiköidyn ohjausliikkeen ja vedin koiran kakkosesteen ohitse. Sain kuitenkin koottua itseni yllättävän hyvin ja loppurata menikin tosi hienosti ja koira tuntui upealta. Yksi pudotus vielä loppupuolella rataa (liekö kaksi rimaa päällekkäin hämännyt, pitäisi harjoitella joskus tällaisiakin?) ja tuloksella maaliin! Toiseksi radaksi odotimme tietenkin minien ja medien ekaa rataa, vaan eipä niin käynytkään, taas oli tuomari varannut pikku yllätyksen, ja makseille olikin ihan omanlaisensa rata. Turhaan siis tuli aamusella mietittyä sopivia ohjauskuvioita minien rataan... Oikeastaan ihan hauskaakin noin, ja tasapuolista, kun kerrankin maksitkin joutuivat opettelemaan ihan itse alusta asti ratansa. ;) Joka tapauksessa, toiselle radalle lähdettiin uudella tsempillä. Ricolla tosin alkoi selvästi tassussa painaa koko päivän höyryäminen ja se oli hitaampi kuin tavallisesti. Ehkä osittain sen takia minulle (taas...) pienen pieni keskittymisen herpaantuminen ja koira ohi hypyn. Vitosella maaliin, mutta tyytyväisiä oltiin! (Pikkuisen kuitenkin jäi kaihertamaan, kun tuloksista huomasin, että meillä oli parempi aika kuin kellään nollan tehneistä...) Riksun radat tässä.

Päivä oli jo pitkälle yli puolen ja oli selkeästi taas aika kaivaa eväitä esiin. Samalla jatkoimme katalan suunnitelman toteuttamista "kuinka tehdään Peetu kateelliseksi ja saadaan se liekkeihin radalle". Aamulla jo Peetu käväisi hallissa toteamassa, että agikisoissa ollaan. Sen jälkeen se ei koko päivässä päässyt kuin pissalenkeille lähimetsiin. Molly, Siiri ja Rico sensijaan olivat jokainen vuorollaan hallissa, Molly etenkin oikein pitkäänkin (ja sivumennen sanoen se oli valtavan tärkeänä kun oli Päässyt Mukaan Tapahtumaan!)

Nyt sitten kun eväät oli syöty, otimme vielä Peetun katselemaan, kun Johanna meni verkkaesteitä Mollyn kanssa ja sitten vielä takaisin autoon. Kun Johannan oli aika tutustua rataan, minä kävin autosta hakemassa Peetun. Se meni melkoisella nelivedolla kohti hallin ovia eikä vilkaissutkaan minuun päin. Hän lähtee nyt aksaamaan! Rataantutustumisenkin se seurasi valppaana, kahdella tassulla seisten. Ja kylläpä se sitten radalla menikin hippulat - eikun tapit - vinkuen! Aivan kertakaikkisen upea nollarata, mutta harmillinen pieni yliaika. Tiukoista ajoista kertonee sekin, että tälläkin tuloksella Petteri pinkaisi palkintopallille!

Peetun ja Johannan upeaa työtä: klik! 

Ratojen välissä kuuluu rentoutua...


Peetun toinen rata olikin sitten jo Johannan pitkän päivän neljäs rata ja ilmeisesti pitkä päivä vaati veronsa kummaltakin. Lähdössä tapahtui jotain kummallista, Peetu joko karkasi tai ymmärsi jonkun Johannan liikkeen väärin, tuli ensimmäisen hypyn ohi ja ehti sitten hypätä sen väärään suuntaan. Kävivät kuitenkin juoksemassa radalla pienet omat kuviot että Peetulle jäi hyvä meininki päälle. Ja niin sille jäikin, kuten jäi meille kaikille muillekin!

Hieno, onnistunut kisapäivä takana ja kotimatka tuntui menevän ihan hujauksessa. Ja kylläpä me oltiinkin hyviä! :) Ainakin omasta mielestämme! ;) Ainakin oltiin hyviä pitämään hauskaa ja viettämään mukavaa päivää hyvässä seurassa - niitä hyviä eväitä unohtamatta!

Kiitokset siis paitsi kisaseuralle ja -kuskille Johannalle, niin myös lainapelien omistajille Millalle ja Tuulalle, jotka auliisti koiriaan lainaavat meidän harrastuskavereiksemme!

Ja vielä ykkös- ja kakkosluokkien kaikki tulokset Siuntion koirakerhon sivuilla:

kisa A tulokset
kisa B tulokset

 

t. Kati