Oman kisakoirani Minjan aloitettua juoksun, kisaamaan pääsikin koiristamme vain Dora. Antin ja Doran oli tarkoitus tavoitella kahta puuttuvaa aginollaa sm-kisoja varten ja ensimmäisenä oli vuorossa pitkäperjantain ATD:n kilpailut Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa. Aamulla jätettiin Minja ja isommat lapsemme hoitoon vanhempieni luokse ja jatkettiin matkaa kohti Hyvinkäätä. Tiedossa oli kolme agilityrataa ja Doran kisaluokkahan on mini 3.

Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin ja lenkitettyämme Doran ja turistikoiriksi mukaan lähteneet Petjan ja Sinnan, ehdimme silti katselemaan myös maksikolmosten menoa heidän viimeisellä radallaan. Sama rata kun olisi suurella todennäköisyydellä edessä myös mineillä. Näin olikin ja rataantutustumisessa oli kerrankin ainakin aikaa. Tuomari näet totesi kilpailijoille, että teillä on 20 minuuttia aikaa tutustua rataan ihan vapaasti. Aika moni tuntuikin käyttävän ajan lähes kokonaan hyödykseen, sillä melkoinen tungos radalla näytti olevan koko ajan. Oli tosi outoa olla pitkästä aikaa vain turistina mukana ja kun sitä normaalistikin jännittää enemmän Antin ja Doran puolesta, kuin omaa suoritusta, niin nyt kyllä jännitti vielä tuplasti enemmän :)

Ensimmäisellä radalla Doralle tuli hylky, mutta se oli hyvä sellainen. Puhdasta, vauhdikasta rataa muuten, mutta harmittavasti yksi ylimääräinen hyppy tuli suoritettua matkan varrella. A:lta olisi pitänyt kääntyä suoraan kepeille, mutta Dora meni sinne hypyn kautta. Silti meno näytti hyvälle ja Dora jopa malttoi pysyä lähdössä paikallaan ehkä puolen sekuntin ajan :)

Toinen rata olikin sitten uskomattoman upea! Tulos 0 (-2.31) ja sijoitus 2. Siihen sisältyi vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja minua ei ole varmaan ikinä jännittänyt niin paljon kuin tätä rataa katsoessa. Himpun verran harmittamaan jäi, että voittajaan (ja sertiin) eroa jäi vain 0,58 s. Hieno suoritus kuitenkin, kun koiria kisassa oli 45 ja rata ei todellakaan mikään helpon näköinen näin sivusta katsottuna ollut. Ja pääasia että tuli nolla, nyt Doralta puuttui enää yksi.



Kolmannelle radalle vaihtui tuomari ja pientä pyöritystä ja ansaesteitä sisältäneet radat vaihtuivat vauhtisuoran päässä tiukkoja käännöksiä sisältäneeseen. (Tämä vain näin radan ulkopuolelta katsottuna) Tältä radalta Doran tulokseksi tuli 10. Toinen virhe tuli puomin alastulosta ja toisen on pakko olla tullut joko A:lta tai keinulta, mutta ei tietoa kummasta. Hyvällä vauhdilla Dora tästäkin radasta suoriutui, sillä aika oli luokan kolmanneksi nopein. Hyvinkään radat katsottavissa täällä.

Maanantaiaamuna anivarhain (n.klo 4.30) lähdettiin taas matkaan. Tällä kertaa määränpäänä oli Janakkala ja Antilla ja Doralla oli tiedossa kolme rataa. Nyt mukana olivat kaikki kolme lastamme, joten oletin että aikani menisi lasten perässä juostessa ja tuskin ehtisin hirveästi radan reunalla jännitellä. Olikin sitten mukava yllätys, että kisapaikalla oli lapsille hiekkalaatikko ja kiikut, joissa nuo isommat ipanat viihtyivätkin vallan hyvin pienimmän joutuessa tyytymään istumaan taas rattaissa kaiken päivää. Joten äiti siis pystyi seuraamaan myös kisoja muutenkin kuin lukemalla tulokset seinältä :)

Ekalta radalta Doralle tuli hylky jo toisena esteenä olleelta okserilta. Dora pudotti taaemman riman ja siltä lähti kaikki vauhti pois ja se ehti hypätä saman hypyn takaisinpäin. Muutenkin Doran meno oli vähän tahmean oloista. Toisella radalla Antti ja Dora tekivät varman näköisen nollan ja aikakin riitti hyvin (-4,56). Tälläkään radalla Doran menossa ei ollut samaa draivia kuin Hyvinkäällä, mutta se ei haitannut pätkääkään ainakaan minua, sillä nyt oli sitten mummokoiralla sm-nollat kasassa! Ja yllättävän sitkeästi Dora keikkui kärkipäässä tällä tuloksellaan ollen lopulta kisassa neljäs kaikkiaan 47 starttaajasta. Tuloslistaa lukiessa en meinannut uskoa silmiäni, sillä DORA SAI SERTIN!!! Uskomatonta! Monta kertaa viimeisen vuoden aikana se on ollut lähellä, mutta silti...

 

Viimeisenä ratana oli hyppäri, josta myös nätti nolla tuloksella -8,57. Se riitti sijalle 7. Eli suorastaan älyttömän hienosti sujuivat Antin ja Doran pääsiäiskisat. On ne vaan niin hyviä! <3

Terveisin Heidi ja villakoiralauma